Tarinoiden kertomisesta

Normaali

Tarinoiden kertominen on yksi parhaista tavoista markkinoida kirjastoa, tehdä sitä tutummaksi käyttäjille. Myös hyvä, mukaansatempaava blogi sisältää tarinoita.

Tarinan kerronta on kuitenkin taitolaji, jota ei opeteta koulussa. Itse kuulun niihin onnettomiin, jotka kykenevät murhaamaan hyvänkin tarinan yrittämällä kertoa sen. Ei ole väliä kerronko tarinan ääneen vai kirjoitanko sen muiden luettavaksi. Pieleen menee joka kerta.

Jokaisessa kirjastossa on varmasti ainakin yksi ihminen, jolla on taito kertoa tarinoita. Taitoa voi myös kehittää vaikkapa tukemalla tarinankerrontakulttuuria omassa työyhteisössä:

  • Tee tarinan arvoisia asioita. Kirjastoissa ei ongelmana ole se, etteikö kerrottavaa löytyisi – päin vastoin. Kirjastoissahan tehdään jatkuvasti hienoja asioita ( esim. tapahtumia, kirjailijavierailuita, kampanjoita). Ongelmana on se, ettei niiden merkitystä ymmärretä ja usein tarina jää kertomatta.
  • Tee kertomusta tukevia kysymyksiä. Ota selvää faktoista: kuka teki, mitä teki, milloin teki. Mutta kysy myös: Mitä sitten tapahtui? Millaista silloin oli, kun..? Koska viimeksi..?
  • Vietä taukoja yhdessä. Älä enää ota sitä kahvikuppia tietokoneen viereen, vaan sovi yhteisistä kahvi- ja lounashetkistä. Parhaat tarinat kerrotaan nokakkain.
  • Näytä esimerkkiä. Kerro tarinoita, mutta älä tee siitä isoa juttua (Antakaas kun kerron teille hienon tarinan). Kerro omia kokemuksiasi.
Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s