Ärrinpurri vie enrgiaa muilta

Normaali

Muistan vielä, miten ihanan vapauttavaa oli siirtyä kirjastonjohtajasta rivi-informaatikoksi. Enää ei tarvinnut olla positiivisen rakentava ja tarkastella asiaa kuin asiaa useasta eri näkökulmasta. Vihdoinkin oli lupa olla oikeasti jotakin mieltä, väittää vastaan ja kritisoida. Ja kyllä minä sitä mahdollisuutta sitten hyödynsinkin.

Tämän aamuisen verkko-kokouksen jälkeen aloin kuitenkin miettiä, missä menee kriittisyyden raja. Missä vaiheessa terve kritiikki muuttuu turhaksi purnaukseksi, joka vie energiaa kaikilta muilta? Häpeäkseni minun on tunnustettava, että tänä aamuna häilyin hyvin lähellä sitä rajaa – toivoakseni en sentään ylittänyt sitä. Onneksi en saanut mikkiäni pelaamaan (taitaa olla piuha poikki), joten pakollinen kirjallinen viestintä toimi jonkinlaisena suodattimena.

Nuorempana olin aina se sovitteleva, rakentava ja kaikelle uudelle avoin työtoveri. Nyt tilanne on toinen: mitä vanhemmaksi tulen, sitä lyhyempi on pinnani. Minusta on tullut kitkerä vanha akka.

On tietty hyvä, että ongelman tiedostaa. Note to self: hillitse itsesi. Opettele kärsivälliseksi. Elämäähän tämä vain on.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s