Serendipiteettikö muka katoamassa?

Oletus

1happysnapper @ Flickr

1happysnapper @ Flickr

Damon Darlin kirjoittaa New York Timesissa, että digitaalisuus tekee lopun serendipiteetistä (onnekas sattuma, iloinen yllätys). Hän perustelee väitteensä sillä, että musiikin siirtyessä mp3-soittimiin ja kirjojen e-kirjanlukijoihin, emme enää koe sitä löytämisen iloa johon olemme tottuneet toisen ihmisen kirjahyllyjä tai CD-kokoelmia selatessa. Tai kirjakaupan kokoelmia, jos Ron Hogania on uskominen.

Sosiaalisen median työkalujen (esim. Facebook, Twitter, Amazon) mahdollistamat suositukset ovat Darlinin mielestä esimerkkejä ryhmäajattelusta (group thinking). Niistä puuttuu se elämyksellisyys, joka saa meissä aikaan muutoksen ajattelussa, toiminnassa tai käsityksissä. Ja niitä on ihan liikaa: kun sata tuhatta ihmistä lähettää palveluun suosituksensa, miten kykenemme erottamaan niistä itsellemme arvokkaat kultajyvät?

Helposti. Informaatiolukutaito, kyky hallita ja järjestää tietoa on perustaito, joka jokaisen on syytä opetella. Itselläni ei ole  suurempia ongelmia tiedon käsittelyn kanssa, oli sitä tarjolla miten paljon tahansa. Nyt saatat ajatella, että helppohan se on kaltaiseni informaatikon sanoa,  onhan infolukutaito osa ammattitaitoani. Väärin. Myös minä olen joutunut aktiivisesti opettelemaan tavat, joilla pitää pää pinnalla informaatiotulvassa räpiköidessä. Tunnen monta kirjastolaista, joiden oma kyky hallita tietoa – erityisesti verkkotietoa – on olematon. Arvioida me osaamme, mutta suodatus ja järjestäminen, siinä meillä on ongelmia.

Mutta palatakseni Darlinin hätähuutoon serendipiteetin puolesta: en ole hänen kanssaan ihan samaa mieltä. Kyllä serendipiteetille on tilaa myös verkkomaailmassa. Itse olen kokenut monta ahaa-elämystä ja saanut useita vinkkejä esimerkiksi uusista tutustumisen arvoisista kirjailijoista nimen omaan verkossa.

Myönnettävä kuitenkin on, että jos Hoganin kuvailema kirjakauppa muuttuu todellisuudeksi, katoaa jotakin korvaamatonta. Jos kirjoja ei saa enää katsella hyllyssä, hypistellä ja selailla, haistella ja tunnustella.. Silloin menetetään jotakin korvaamatonta. Eli onko Darin sittenkin oikeassa?

Kai pointti on siinä, ettei maailma ole mustavalkoinen. Serendipiteetti kuuluu sekä reaali- että verkkomaailmaan. Tärkeää on se, ettei tukeudu yksinomaan toiseen vaan hyödyntää molempien mahdollisuuksia yhtä lailla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s