Kirjastonhoitaja on viimeinen jolta pyydetään apua tiedontarpeeseen

Oletus

Project Information Literacy on juuri julkaissut mielenkiintoisen raportin, jossa selvitettiin korkeakouluopiskelijoiden tietokäyttäytymistä. Kyselyyn osallistui reilut 8.300 opiskelijaa yhteensä 25 campuksella ympäri USAn. Tulokset ovat erittäin mielenkiintoisia:

1) Opiskelijat kokevat olevansa erittäin kriittisiä tiedon arvioijia, ei ainoastaan verkkotiedon vaan myös kirjaston annin suhteen. Erityistä huomiota kiinnitetään tiedon ajantasaisuuteen.

2) Opiskelijoiden tärkeimmät tiedonlähteet ovat perhe ja kaverit (henk.koht. tiedontarve) ja opettajat (opiskeluun liittyvän tiedon tarve). Kirjastonhoitajilta ei juurikaan apua pyydetty.

3) Opiskelijat kertoivat käyttävänsä samoja työskentelytapoja, jotka ovat jo koulussa oppineet. Somea ei oppimisen apuna käyttänyt juuri kukaan.

4) Opiskelijat kokevat olevansa varsin näppäriä tiedonhakijoita, mutta ongelmia heillä on erityisesti tiedontarpeen analysoinnissa.

Tulokset eivät mitenkään yllätä – Suomessa on suunta ollut ihan sama. Kirjastojen kannalta tulos on kuitenkin varsin merkittävä. Jos kirjastolta ei pyydetä apua tiedontarpeeseen, on pakko myöntää että teemme jotakin väärin. Miksi meidät koetaan niin kaukaisiksi, että opettajaltakin pyydetään mielummin apua kuin ystävälliseltä kirjastonhoitajalta? Miksi opetuksemme painopiste on usein tiedonlähteissä, kun varsinaista oppia tarvittaisiin arvioinnissa ja analyyttisissa taidoissa?

Vastaavia tuloksia on kuultu kauan, ja kauan on myös keskusteltu nuorten muuttuneiden toimintatapojen merkityksestä kirjastoille. Mitään merkittävää ei kuitenkaan vielä ole tapahtunut – jatkamme ihan samaan tapaan kuin aiemmin. Pitääkö korkeakoulukirjastojen kuolla ennen kuin tajuamme että jotakin on oikeasti tehtävä?

Kiitos vinkistä: Stephen Abram

2 responses »

  1. Luulisin, että mitä suurempi organisaatio, sen harvemmin kirjastosta pyydetään apua tiedonhakuun. Isossa laitoksessa kirjastonhoitaja on etäinen ja asiakaspalvelussa on usein sivari tai joku muu tilapäistyöntekijä. Kirjastossa ei usein ole tavoitettavissa ketään, jolta kysyä neuvoa.

    Vaikka opiskelin informaatiotutkimusta ja tunsin osan kirjaston porukasta, mieleeni ei koskaan tullut kääntyä heidän puoleensa gradua tehdessäni. Proffa (joka neuvoi järkeviä artikkeleita) sekä opiskelukaverit olivat ensisijainen tuki.

  2. Tuo on yllätys, ettei sosiaalista mediaa (sitä kai some tässä tarkoittaa, ei jotain design-huumetta) ei käytetä / käytettäisi tiedonhankinnassa. Ilmeisesti Wikipediaa ei lasketa someksi.

    Tiedonhankintatottumukset opitaan siis koulussa. Ja siis myös tiedon käytön etiikka.

    Jos tuota soveltaisi Suomeen, niin koululle sälytetään tosi raskas vastuu, kun ottaa huomioon millaista koulujen informaatioympäristö ja tiedonhankinnan osaaminen – siis kirjastovinkkelistä katsoen – on.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s