Kaksi vuotta myöhemmin

Oletus

Istuinpa tässä eräänä aurinkoisena lauantaina ihanan parturini Jannan käsittelyssä. Juttelimme siitä, miten tärkeää ihmiselle on rakkaus omaan työhön ja ammattiin. Varsinkin palveluammatissa olevalle tuo rakkaus on ensiarvoisen tärkeää.

Tuo keskustelu jäi kytemään alitajunnassa, ja huomasin palaavani teemaan useammankin kerran seuraavan viikon aikana. Muistelin sitä, miten täynnä palavaa intohimoa sitä nuorena vasta-valmistuneena maisterina kirjastoalaan tunsi. Ja miten suurella sydämellä tätä työtä silloin teki — vanhoja väsyneitä kollegoita säälien, tietysti. ”Minusta ei ikinä tule tuollaista”, muistan ajatelleeni.

jousipyssyAh sitä nuoruuden viattomuutta. Aika on tehnyt tehtävänsä, himo hiipunut ja rakkaus ränsistynyt. Yllättäen elämästä on löytynyt muutakin merkittävää kuin työ. Ja hyvä näin. Mutta silti kaipaan takaisin edes häivähdystä siitä rakkaudesta alaan, jota kerran tunsin. Asialle on syytä tehdä jotakin.

Ja on tehtykin. Ensimmäinen askel oli ilmoittautua parillekin Wahren-opiston kurssille, joista tulee olemaan sekä iloa että  hyötyä. Toinen askel on palata kirjoittamisen pariin, kahden vuoden tauon jälkeen. Yöpöydälle olen kantanut kasan mielenkiintoisia tietokirjoja odottamaan lukemista.

Tästä se sitten alkaa. Kadonneen rakkauden metsästys.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s