Ihan liian hyvä kirja sivuutettavaksi

Oletus

Tarinoita mahdollisuuksista ja moninaisuudestaPuttonen, Kaisa & Laakkonen, Anna (toim.) Tarinoita mahdollisuuksista ja moninaisuudesta : Laurea-kirjaston arkea. Vantaa: Laurea, 2013. (Laurea-julkaisut 18). 

Epäröin tarttua tämän kirjan esittelyyn, olenhan entinen laurealainen ja tunnen suurimman osan julkaisun kirjoittajista henkilökohtaisesti. Sitten tajusin olevani ainutkertaisessa asemassa: olen seurannut suurinta osaa kirjassa esitellyistä projekteista ja hankkeista niiden alusta asti, ja tunnen niiden todellisuutta ns. keittiön puolelta. Tärkein syy kirjan esittelyyn on kuitenkin yksinkertainen: tämä on ihan liian hyvä kirja sivuutettavaksi.

Jaa mää vai?

”Eihän tämä nyt mitään erikoista. Muualla tehdään kuitenkin paljon hienompia asioita”. Tuttua, eikö totta? Yksi kirjastolaisten selvistä puutteista on oman työn ja osaamisen esiin tuominen. Kaikissa kirjastoissa ympäri maan tehdään hienoja asioita, mutta luontainen  vaatimattomuutemme pitäää huolen siitä, ettei tekemisistä juuri huudella. Ja kun ainoat julkisuutta saavat asiat liittyvät erilaisiin hankkeisiin joissa yleensä tehdään isoja asioita, ei ole ihme ettei kirjastolainen ihan ensimmäiseksi rohkaistu kertomaan siitä pienestä arjen muutoksesta, mitä on omassa sivukirjastossa tullut tehtyä. Tätä taustaa vasten laurealaisten voimainponnistus on loistava ja kauan kaivattu amk-kirjastolaisten profiilin nosto; toivottavasti tämä rohkaisee myös kaikkia muita tuomaan omaa työtään näkyväksi. 

Työpäivään mahtuu paljon tarinoita

Kirjan toimittajat Kaisa Puttonen ja Anna Laakkonen ovat erittäin kekseliäästi sitoneet tarinat yhden kirjastolaisen työpäivään. Tämä ratkaisu saa kirjan erottumaan selvästi edukseen kaikista muista vastaavista korkeakoulujen erillishankkeita esittelevistä julkaisuista. Tarinat syventävät arjen kuvausta ja tuovat esiin niitä merkityksiä ja yhteyksiä, jotka arjessa usein unohtuvat. Meitä perinteisemmissä organisaatioissa työskenteleviä tarinat myös muistuttavat siitä, miten hieno meidän ammattimme parhaimmillaan voi olla.

Tehdään töitä eikä projekteja

Olen pitkään miettinyt, mikä on Laurea-kirjaston menestyksen takana. Mikä tekee juuri tästä kirjastosta sellaisen, että se on aina aikaansa edellä? Vahva tahtotila ja selkeä strategia sekä visionäärinen johtaja ovat kaikki tärkeitä tekijöitä, samoin kuin innovatiivisuutta ja kehitystä tukeva ilmapiirikin. Ehkä näkyvin ero on kuitenkin siinä, että kehitys on osa normaalia työtä. Sen sijaan että uudesta ideasta polkaistaisiin projekti pystyyn, muutos tehdään pienillä tavoilla arjen työssä. Tästä Laurean Keravan kirjasto on erinomainen esimerkki: pienen pienillä muutoksilla kokoelman ja tilan käytössä on kirjastosta parissa vuodessa saatu kansainvälinen oppimis-  ja kohtaamisympäristö.

 Myös kirjastosihteerit mukana

Erityisen ilahduttavaa näissä tarinoissa oli huomata, että kirjoittajien joukossa oli myös useampi kirjastosihteeri – kyseessä oli siis aidosti koko kirjaston henkilökunnan työn tulos. Heidän panoksensa on äärimmäisen tärkeä: kukapa paremmin tuntisi kirjaston arkea ja asiakkaiden tarpeita? Heitä lienee kiittäminen myös kirjan hykerryttävistä lausumista asiakaspalvelutilanteissa. Näitä olisi lukenut enemmänkin!

Moninainen arki

Kaiken kaikkiaan, kirja on erinomainen kuvaus yhden kirjaston arjesta. Sellaisesta, johon kuuluu innovointi, rajojen rikkominen, verkostoituminen, uteliaisuus. Mutta tätä ei kannata säikähtää, sillä tarinoissa on mukana myös paljon sellaisia jotka tunnistamme joka kirjastossa: on puhetta e-kirjoista, hankinnasta, kirjan matkasta ”vinkistä Vaariin”.

Kirja muuttaa käsitystämme kirjastosta

Laurealaisten kirja ei sovi ainoastaan kirjastolaisille.  Se on loistavaa lukemista myös ja ennen kaikkea niille, joiden kuva kirjastoista perustuu omiin lapsuuden kokemuksiin paikallisessa lähikirjastossa. Tarinat antavat kuvan proaktiivisesta, merkityksiä luovasta toimijasta jonka tehtäviin kuuluu paljon muutakin kuin kirjojen lainaus. Laureassa se on tajuttu jo talon johdossakin: lukekaapa johtaja Tuija Hirvikosken haastattelu, jossa hän kertoo käsityksiään kirjastosta. Tästä kannattaisi vinkata omankin amkin johdolle.

Millainen olisi teidän kirjastonne tarina?

Laurean tarinat suorastaan houkuttelevat miettimään, millaisia tarinoita omasta kirjastosta syntyisi. Kuten laurealaiset osoittavat, tarinoiden ei tarvitse liittyä erillishankkeisiin vaan ne voi ja pitääkin löytää arjesta. Mitäs jos teidänkin kirjastostanne tehtäisiin julkaisu? Tai jos julkaisu tuntuu liian isolta palalta, entäpä juttu Kreodiin tai johonkin muuhun julkaisuun? Haaste on heitetty, loppu on sinusta kiinni.

Loppukaneetti: Tämä ei ole maksettu mainos, vaikka hetkittäin siltä saattaa vaikuttaa. Kaikki ilmaisemani mielipiteet ovat omiani ja vain omiani, eikä sen kummemmin entisellä kuin nykyisellä organisaatiollani ole niihin osaa eikä arpaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s