Urbaaneja legendoja oppimisesta

Oletus

learningMeillä on kolme vahvaa uskomusta, ainakin mitä tämän päivän nuoriin tulee oppijoina:

  • nykynuoret ovat diginatiiveja (oppiminen pelaamalla, sosiaalisuus, informaatio-osaaminen) jotka kykenevät tekemään montaa asiaa yhtä aikaa
  • opetuksessa on pyrittävä huomioimaan kaikki eri oppimistyylit (esim. visuaalinen, kinesteettinen, auditiivinen)
  • oppiminen on siirtynyt verkkoon ja siitä on tullut itsenäistä (Googlettaminen).

Jokainen näistä uskomuksista on väärä – urbaanilegenda, kuten Kirschner ja Merrienboer sen ilmaisevat. He ovat tutkineet varsinaisia tutkimustuloksia ja niiden mukaan:

  • Nuoret liikkuvat luontevasti verkossa  linkistä linkkiin, sivulta sivulle, mutta ei heillä ole aitoa osaamista sen enempää kuin muillakaan. Verkossa he liihottelevat ”kuin perhoset kukasta kukkaan”, ja tietokoneohjelmien tehokäytössä he ovat usein aivan onnettomia.
  • Ihmisen aivot eivät kykene keskittymään kuin yhteen asiaan kerrallaan, joten kun nuori tekee montaa asiaa yhtä aikaa (lukee, kuuntelee musiikkia, katsoo televisiota), hänen huomionsa on vain yhdessä asiassa kerrallaan. Oppimisen kannalta tällainen ”moniajo” on siis kaikkea muuta kuin hyvä asia.
  • Suurin osa ihmisistä ei asetu puhtaasti yhteen oppimistyyliin, joita on muutenkin olemassa aivan liikaa.
  • Se, mitä oppimistyyliä opiskelija suosii ei takaa sitä, että tyyli on se joka hänelle parhaitsen sopii oppimisen kannalta.
  • Opetusta on siirretty pois luokasta ja verkkoon, koska ”tieto vanhenee nykyään niin nopeasti” ja uusin tieto on verkossa. Tieto ei vanhene, sen määrä kasvaa, jolloin todelliseksi haasteeksi nousee.. kyllä! Informaatiolukutaito.
  • Nuorilla ei ole riittävästi taitoja käsitellä tietoon liittyviä kysymyksiä: he eivät osaa analysoida, määritellä tiedontarvetta, tunnistaa relevanttia informaatiota, järjestää ja tiivistää sitä.
  • Olemassa oleva tietopohjamme ohjaa sitä, miten toimimme ja mitä opimme. Kun tietopohja on olematon, oppimiseen tarvitaan ohjaaja.
  • Oppija ei ole paras henkilö ohjaamaan omaa oppimistaan, ja useimmiten he haluavatkin opettajan ottava vetovastuun.
  • Oppijaa hallitsevat mielihalut, valintaa ei tehdä sen perusteella mikä olisi hänelle hyväksi.
  • Valinnan tekeminen on stressaavaa. Mitä vähemmän vaihtoehtoja, sitä tyyväisempi oppija on.

Lue lisää: Kirschner, Paul A. & van Merrienboer, Jeroen J. G. Do learners really know best? Urban legends in education. Educational psychologist 48 (2013), 3: 169-183.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s