Category Archives: tulevaisuus

Kaaos ravistelee uusiutumaan

Normaali

jokitaloJokitalo. Päivi. Powerpoint-vapaa vyöhyke. Helsinki: Avain, 2014.

Mace Ojala kehotti blogissaan kaikkia ostamaan tämän kirjan, joten voin nyt tasapuolisuuden nimissä kehottaa odottamaan sen ostopäätöksen kanssa. Kirja kun sattuu olemaan BTJ:n tapaan ylihinnoiteltu. Jos haluat silti hankkia kirjan, älä tee niin kuin minä ja pistä omia eurojasi likoon. Osta kirja kirjastoosi.

Powerpoint-vapaa vyöhyke esittelee kirjastojenkin kehitystyössä näkyvää uutta ajattelua, sitä miten yhteistoiminta ja perinteisten tapojen rikkominen synnyttää innovaatioita. Jokitalo tutustuttaa meidän kollaborativiseen johtamiseen, kumppanuuksien hyödyntämiseen, erilaisiin kokoontumisen ja yhdessä tekemisen muotoihin (epäkonferenssit eli campit, Maker-kulttuuri). Ellet ole ehtinyt seurata yleisissä kirjastoissa tapahtuvaa muutosta, tämän kirjan avulla pääset nopeasti kärryille tämän hetken tilanteesta.

Päivi Jokitalo on syystäkin kirjastoalalla seurattu ja kunnioitettu viestijä ja innovoija. Powerpoint-vapaa vyöhyke on ihan kelvollinen kirja. Se on kuitenkin vain askelen edellä niistä, joissa kootaan verkossa jo kerran julkaistu tieto yksiin kansiin. Jokitalo on kirjoittanut jutut omin sanoin, mutta pääosa tekstistä koostuu erilaisista tapauskertomuksista.

Kirja olisi hyötynyt väliotsikoista: on väsyttävää lukea tekstiä, jossa jokainen kappale on case-kuvaus. Kun luet neljättä peräkkäistä kuvausta, ne alkavat mennä iloisesti sekaisin.  Kirjasta olisi ehkä saatu selkeämpi, jos sen sisältö olisi järjestetty hieman eri tavalla: ensin kuvaus ilmiöstä yleensä ja Jokitalon oma analyysi siitä, mikä ilmiössä toimii ja mikä ei, sitten erilliset case-kuvaukset. Toisaalta, nykyisessä muodossaan kirja kuvaa ehkä paremmin koko ajattelun pehmo-anarkistista henkeä.

Vaikka kokonaisuutena kirjasta jäi jotenkin kaoottinen olo, se ei ole huono asia. Kaaoksesta lähtee uusi ajattelu, ja toivottavasti myös muutos parempaan. Kaltaisilleni vanhoille jäärille pieni epämukavuus on vain hyvästä.

Listoja lepopäivän ratoksi

Normaali

Rakastan listoja. Numeroituja listoja. Listoja ranskalaisilla viivoilla. Listoja sekä erikoismerkeillä että ilman. Ostoslistoja. Osallistujalistoja. TOP-listoja. Listoja tekemättömistä töistä. Mutta ennen kaikkea rakastan listoja tulevaisuuden trendeistä. Kun eteeni sattui kirja

paukkuPaukku, Timo. Kymmenen uutta ihmettä : teknologiat, jotka muuttavat maailmaa. Helsinki: Gaudeamus, 2013.

niin pakkohan siihen oli tarttua. Jokainen Paukun esiin nostama teknologia on todellinen ihme, ja oikeasti tuntuu siltä. Otetaan nyt vaikka kolmiulotteinen tulostus: vielä pari vuotta sitten se tuntui pelkältä scifi-kirjailijoiden fiktiolta. Tänään 3D-tulostukseen törmää kaikkialla, jopa kirjastoissa: (mm. Helsinki, Kouvola).

Muita Paukun esittelemiä teknologioita ovat grafeeni, nanotekniikka, kantasolut, synteettinen biologia, optogenetiikka, pilvipalvelut, esineiden internet, ohjelmoitava aine sekä algoritmit + yksityisyys.

Paukun esittelemät asiat sinänsä ovat varsin mielenkiintoisia, ja maalaavat tulevaisuudestamme todella hurjan kuvan. Vähän kirjasta jäi kuitenkin sekava olo. Ensi ajattelin, että vika oli taas pöydän ja tuolin välissä: kun humanisti lukee teknologiasta, mitä muutakaan voi odottaa? Mutta kieltämättä tekstistä tuntui puuttuvan tietty logiikka. Jos sen ei anna häiritä, kirja on hyvinkin tutustumisen arvoinen.

Tiukan tekniikan jälkeen kaipaa jotakin pehmeämpää, ja Paukun kirjan tasapainottamiseen sopii erinomaisesti

100 social innovations from FinlandTaipale, Ilkka. 100 social innovations from Finland. 2. rev. ed. Helsinki: SKS, 2013.

Tuttuja suomalaisia ja maailmalla tunnettuja innovaatioita ovat mm. parlamentarismi, äitiysloma, päivähoito, peruskoulu ja sosiaaliturva. Nämä kaikki tuntuvat tämän päivän suomalaisesta itsestäänselviltä, ja kirja onkin hyvä muistuttaja siitä että asiat voisivat olla toisinkin.

Vaikka mainitsemani esimerkit ovat siitä ”isommasta” päästä, Taipale ei tarkastele innovaatioita turhan vakavasti. Mukana ovat mm. joulupukki, arjen erotiikka, kuivakäymälät ja hulluvitsit. Kirjoittajien joukossa on johtajia ja ministereitä sekä oman alansa asiantuntijoita. Tuntuu uskomattomalta, ettei tämä kirja ensimmäisen kerran ilmestyessään juuri saanut huomiota. Se on mielenkiintoinen, viihdyttävä ja välillä uskomattoman hauska. Suosittelen!

Kohti itsepalvelukirjastoa, osa 4: PDA myös printtipuolelle?

Normaali

Henkilökunnan vähentyessä työnkuvia on meilläkin tarkasteltu  ja töitä järjestelty uudelleen, mutta silti vastassa on todellisuuden seinä: rahkeemme eivät yksinkertaisesti riitä. Usean fyysisen toimipisteen ylläpito syö valtavasti resursseja, eikä kokoelmatyön suuri osuus työstämme todellakaan auta asiaa. 

Pigs will flyHuomaan äkkiä palaavani ideaan, jota palloteltiin kirjastoalalla jo vuosia sitten e-kirjojen yleistyessä. Mitäs jos luopuisimme perinteisistä kokoelmista? Nehän ovat kovin kalliita hankkia, ylläpitää ja varastoida: ne sitovat henkilökuntaa monessa eri vaiheessa hankinnasta poistoon, niiden varastointi hyllyssä kustantaa vuokrissa ja haukkaa tilaa muulta toiminnalta. Melkoinen osa kokoelmasta seisoo hyllyssä käyttämättömänä kunnes se poistetaan.

Mitäs jos kirjasto panostaisikin pelkkään PDA-malliin? Verkkopuolella tämä on helppo toteuttaa, luovutaan valmiista e-kirjakokoelmista kuten Ebrary ja panostetaan laajoihin verkkopalveluihin joista väki saa vuokrata haluamansa (esim. Dawsonera). Kirjastoon hankitaan fyysisiä kappaleita vain kun asiakas niitä pyytää. Sitä uusinta Talentumin tai Sanomapron kirjaa ei hankitakaan enää kaikkiin kahdeksaan toimipisteeseen, vaan kirjoja otetaan vain yksi yhteinen kappale, kurssikirjoista toki useampi.

Arvatkaapas, meneekö tämä ajatus läpi? Ei ikinä. Mielummin kuollaan kirjastona kuin luovutaan kokoelmasta, sillä ”kokoelma on kirjaston ydin”.

Minusta ydin löytyy jostakin ihan muualta: ihmisistä ja palveluista. Ei kirjoista ja rakennuksista.

Strategiaa tekojen kautta

Normaali

Katselin tuossa päivänä muutamana HAMKin rehtorin ja apulaisrehtorien tekemiä videoita, joissa he esittelevät talon uutta strategiaa.

Olen ollut mukana usean organisaation strategiatyössä, ollut itsekin kirjoittamassa muutamaa strategiaa. Suurin osa strategioista on tehty johtotasolla, eli ne on annettu valmiina suorittavalle tasolle. Ja senhän me kaikki tiedämme miten sellaisten strategioiden käy.

strategiaHAMKin malli strategiatyössä on hieman totutusta poikkeava: johto on laatinut tietyt raamit, joiden sisällä varsinaisen strategian luominen ja toteuttaminen lähtee  liikkeelle. Työ sitouttaa jokaisen opettajan ja toivottavasti myös ns. muun henkilökunnan jäsenen mukaan strategian luomiseen. Ja vaikka kyse on koko organisaation strategiasta, tietyt toimipiste-erot ovat yhä mahdollisia. Toimipiste-erojahan tarvitaan paitsi vakiintuneiden käytäntöjen, myös alueen sidosryhmien vuoksi. Hyvin onnistuneet yritysyhteistyökuviot on mahdollista säilyttää myös uuden strategian myötä.

Mielenkiintoista tulee olemaan, miten strategia lopulta lähtee elämään eri toimipisteissä. Kirjaston näkökulmasta on erityisen mielenkiintoista nähdä, miten oma johtajamme ottaa kantaa strategiaan. Meidän olisi hyvä löytää jokin kirjaston yhteinen viesti, jota sitten koulutusalojen sisällä viemme eteenpäin.

Budjettileikkaukset tuhosivat Alexandriankin kirjaston

Normaali

Aleksandrian kirjasto

 Aleksandrian kirjasto ei uusimman tutkimuksen mukaan tuhoutunutkaan tulipalossa, vaan budjettileikkausten hitaasti hiivuttamana. Ilmeisesti Rooman keisari Marcus Aurelius Antoninus  keskeytti kirjaston rahoituksen, lakkautti sen jäsenten palkanmaksun ja karkotti kaikki ulkomaiset tutkijat. Alueella riehuneet taistelut tekivät oman osansa: kukapa tutkija haluaisi matkustaa jatkuvasti räjähdysherkälle alueelle. Kirjaston maine rapistui, käyttäjät kaikkosivat, ja lopullisen tuhon tullessa vuonna 639 jäljellä oli vain rippeitä – jos niin voi sanoa, kun kirjat riittivät pitämään paikallisen kylpylän vedet lämpiminä täydet kuusi kuukautta. Sikäli mikäli tarina yleensä pitää paikkansa. (Lähde)

Kirjaston arvo on yhteisössä

Kirjastosta ei tee arvokasta sen kokoelma, vaan se yhteisö joka sitä käyttää. Kirjoilla, edes e-kirjoilla, ei ole arvoa yksinään, vaan niiden merkitysten kautta joita syntyy ihmisten mielissä heidän lukiessaan, keskustellessaan ja oppiessaan.

Amk-kirjastojen rahoitus kiristyy

Kirjastomme on koko vuoden työstänyt selviytymisstrategiaa vuodelle 2014, jolloin budjettiamme leikataan rajusti. Useita vapautuneita toimia on jätetty täyttämättä, työnkuvia on pistetty uusiksi, työtehtäviin on etsitty tehokkaampia toimintatapoja, prosesseja on arvioitu ja automaatiota lisätty. Samaa työtä on tehty jo pitkään myös kaikissa muissa amk-kirjastoissa.

Ymmärrän hyvin säästöjen pakon tässä taloustilanteessa, ja olen ensimmäisenä valmis myöntämään että kirjastoissa on paljon asioita joita voisimme tehdä tehokkaammin ja paremmin. Ja paljon asioita, jotka voisimme jättää kokonaan tekemättä. Mutta missä tulee raja vastaan? Koska asiakkaat hylkäävät meidät lopullisesti? Kisa Googlea vastaan on jo nyt riittävän kova.

Pieni on kaunista

Amk-kirjastojen vahvuus on näihin päiviin asti ollut läheisyys: olemme siellä, missä opiskelijammekin ovat. Pienten toimipisteiden etu on yhteishengessä, opiskelua edistävässä ilmapiirissä. Yhteys alueen työelämään on aktiivinen ja elävä. Kaikki tuntevat toisensa, ja opettajat ovat oppimisen ohjaajia.  Pienet toimipisteet ovat ihmisen kokoisia, niissä on hyvä olla ja oppia. Pienet toimipisteet ovat kuitenkin kalliita.

Kohti isoja kampuksia ja oppimistehtaita

Tehokkuusajattelu ja kustannussäästöt ovat viemässä meitä vääjäämättömästi kohti tulevaisuuta, jossa myös amkit ja niiden kirjastot ovat keskittyneet isoille paikkakunnille. Kirjastot ovat suuria, kampukset vielä suurempia. Meno on persoonatonta ja tehdasmaista, opiskelijat osallistuvat MOOCeihin ja muuhun verkko-opetukseen eikä heitä juuri näy kuin lounasaikaan ruokalassa. Kirjastot ovat auki 24/7 kulkuläpsykällä, henkilökohtaista asiakaspalvelua saa arkisin kello 12-14. Loput kirjaston väestä, se vähä mikä on jäljellä, järjestää tapahtumia, myy oheistuotteita ja houkuttelee ulkopuolisia kirjaston käyttäjiksi. Pakkohan se on, kun opiskelijat ovat kirjaston hyljänneet. Kaikki tieto on kuitenkin verkossa, ja kurssikirjatkin saa nopeammin ja tehokkaammin  muualta kuin kirjastosta. Eikä tarvitse huolehtia eräpäivistä ja sakkomaksuista.

Saunan sytykkeeksi

Ei se tulevaisuus tietenkään ihan näin synkältä näytä, onhan meillä jo onnistuneita esimerkkejä päinvastaisesta. Kunhan teen tässä surutyötä. Kun automaatti korvaa henkilökunnan, mitä syytä opiskelijalla on tulla kirjastoon?  Henkilökohtainen apu ja neuvonta on se, mitä he haluavat ja arvostavat. Senhän todistavat kaikki kansalliset käyttäjäkyselytkin. Kun henkilökuntaa ei amk-kirjastossa enää ole, käykö meille kuin Aleksandrian kirjastolle: vähenemme (diminish), kunnes meistä ei ole enää kuin saunan sytykkeeksi.

Tiedon vallankumous

Normaali

saloSalo, Immo. Big data : tiedon vallankumous. Helsinki: Docendo, 2013.

Ensin oli verkkokauppa, sitten tulivat Web 2.0, sosiaalinen media ja pilvipalvelut. Uusin nousussa oleva trendi vaikuttaisi olevan big data. Salon mukaan käsitteellä viitataan kahteen asiaan: 1) datan määrän nopeaan kasvuun ja 2) teknologioihin, joilla kasvavasta ja monimuotoistuvasta datasta pyritään jalostamaan arvokasta tietoa.

Big datassa yritetään ratkaista se, miten ”siirtää, tallentaa, tarvittaessa yhdistää, monipuolisesti analysoida ja ennen kaikkea tehokkaasti hyödyntää kaikkea käsillä olevaa dataa.” (s. 21) Ja dataahan on: jokainen älypuhelin, valvontakamera, sääasema, liikkeentunnistin, ajotietokone ja vaikka hiukkaskiihdytin tuottaa uskomattomia määriä dataa joka sekunti.

Salo puhuu myös siitä, miten datan määrä (volume)  jatkuvasti kasvaa eksponentiaalisesti,  miten sen syöttönopeus (velocity) järjestelmiin kasvaa jatkuvasti samoin kuin se vauhti, jolla dataa täytyisi myös saada käyttöön. Lähteiden monipuolistuessa saatavilla olevan datan heterogeenisyys (variety) kasvaa.

Havainnollistaakseen asiaa Salo esittelee kirjassaan useita toimijoita, vanhoja (mm. Amazon, Google, IBM, HP)  ja uusia (Hadoop), jotka ovat hyödyntämässä big dataa. Valitettavasti en ole it-alan ammattilainen, joten suuri osa käytännön esimerkeistä jäi  pinnallisen ymmärryksen varaan. Se ei kuitenkaan haitannut kokonaisuuden hahmottamista. Kysymys on lopultakin tavoista etsiä, järjestää ja yhdistää tietoa, mitä me kirjastoissa teemme jatkuvasti. Data ja työkalut ovat vain hieman toisenlaiset.