Category Archives: työ

Poistoprosessi kahdella tavalla

Normaali

poistot

Varoitus: sisältää ammattijargonia ja Voayger-terminologiaa.

Kirjan poistoprosessi kirjastossa A:

  1. Informaatikko tekee poistopäätöksen.
  2. Niteeseen mahdollisesti liittyvät maksut käsitellään.
  3. Luettelointimodulissa poistetaan tieto niteestä, tarvittaessa holdings-tieto ja bib-tietue.
  4. Kirjasta poistetaan hälyt ja sen viivakooditarra peitetään Poistettu-tarralla / -leimalla.
  5. Kirja asetetaan kirjaston poistohyllyyn asiakkaiden otettavaksi.

Prosessin kesto: pari minuuttia per kirja.

Kirjan poistoprosessi kirjastossa B:

  1. Informaatikko päättää esittää kirjaa poistettavaksi.
  2. Kirja lainataan poistoasiakkaalle.
  3. Kirjan nidetietoihin lisätään poiston syy sekä poistoa ehdottavan hlön nimikirjaimet.
  4. Niteen tilaksi merkitään withdrawn.
  5. Neljä kertaa vuodessa poistoasiakkaan lainat listataan excel-tiedostoksi, josta saattaa tulla varsin massiivinen jos toimipisteitä on monta.
  6. Tiedosto käydään läpi jokaisessa kirjaston toimipisteessä ja tiedostoon merkitään, jos jokin poistokirja halutaan johonkin toiseen toimipisteeseen.
  7. Kun kaikki toimipisteet ovat käsitelleet listan, kirjat palautetaan poistoasiakkaalta ja niiden withdrawn-tila poistetaan.
  8. Niteisiin mahdollisesti liittyvät maksut käsitellään.
  9. Seuraavana päivänä, yöllisten päivitysajojen jälkeen, luettelointimodulissa poistetaan tieto niteestä, tarvittaessa holdings-tieto ja bib-tietue.
  10. Poistettujen niteiden tilanne Varastokirjastossa tarkistetaan. Varastokirjastoon lähetetään sieltä puuttuvat kirjat.
  11. Kirjasta poistetaan hälyt ja sen viivakooditarra peitetään Poistettu-tarralla / -leimalla.
  12. Kirjat asetetaan kirjaston poistohyllyyn asiakkaiden otettavaksi.

Prosessin kesto: reilu kaksi kuukautta per poistolista. Yhden niteen käsittelyyn menevä aika noin 15 minuuttia.

Mainokset

Ihan liian hyvä kirja sivuutettavaksi

Normaali

Tarinoita mahdollisuuksista ja moninaisuudestaPuttonen, Kaisa & Laakkonen, Anna (toim.) Tarinoita mahdollisuuksista ja moninaisuudesta : Laurea-kirjaston arkea. Vantaa: Laurea, 2013. (Laurea-julkaisut 18). 

Epäröin tarttua tämän kirjan esittelyyn, olenhan entinen laurealainen ja tunnen suurimman osan julkaisun kirjoittajista henkilökohtaisesti. Sitten tajusin olevani ainutkertaisessa asemassa: olen seurannut suurinta osaa kirjassa esitellyistä projekteista ja hankkeista niiden alusta asti, ja tunnen niiden todellisuutta ns. keittiön puolelta. Tärkein syy kirjan esittelyyn on kuitenkin yksinkertainen: tämä on ihan liian hyvä kirja sivuutettavaksi.

Jaa mää vai?

”Eihän tämä nyt mitään erikoista. Muualla tehdään kuitenkin paljon hienompia asioita”. Tuttua, eikö totta? Yksi kirjastolaisten selvistä puutteista on oman työn ja osaamisen esiin tuominen. Kaikissa kirjastoissa ympäri maan tehdään hienoja asioita, mutta luontainen  vaatimattomuutemme pitäää huolen siitä, ettei tekemisistä juuri huudella. Ja kun ainoat julkisuutta saavat asiat liittyvät erilaisiin hankkeisiin joissa yleensä tehdään isoja asioita, ei ole ihme ettei kirjastolainen ihan ensimmäiseksi rohkaistu kertomaan siitä pienestä arjen muutoksesta, mitä on omassa sivukirjastossa tullut tehtyä. Tätä taustaa vasten laurealaisten voimainponnistus on loistava ja kauan kaivattu amk-kirjastolaisten profiilin nosto; toivottavasti tämä rohkaisee myös kaikkia muita tuomaan omaa työtään näkyväksi. 

Työpäivään mahtuu paljon tarinoita

Kirjan toimittajat Kaisa Puttonen ja Anna Laakkonen ovat erittäin kekseliäästi sitoneet tarinat yhden kirjastolaisen työpäivään. Tämä ratkaisu saa kirjan erottumaan selvästi edukseen kaikista muista vastaavista korkeakoulujen erillishankkeita esittelevistä julkaisuista. Tarinat syventävät arjen kuvausta ja tuovat esiin niitä merkityksiä ja yhteyksiä, jotka arjessa usein unohtuvat. Meitä perinteisemmissä organisaatioissa työskenteleviä tarinat myös muistuttavat siitä, miten hieno meidän ammattimme parhaimmillaan voi olla.

Tehdään töitä eikä projekteja

Olen pitkään miettinyt, mikä on Laurea-kirjaston menestyksen takana. Mikä tekee juuri tästä kirjastosta sellaisen, että se on aina aikaansa edellä? Vahva tahtotila ja selkeä strategia sekä visionäärinen johtaja ovat kaikki tärkeitä tekijöitä, samoin kuin innovatiivisuutta ja kehitystä tukeva ilmapiirikin. Ehkä näkyvin ero on kuitenkin siinä, että kehitys on osa normaalia työtä. Sen sijaan että uudesta ideasta polkaistaisiin projekti pystyyn, muutos tehdään pienillä tavoilla arjen työssä. Tästä Laurean Keravan kirjasto on erinomainen esimerkki: pienen pienillä muutoksilla kokoelman ja tilan käytössä on kirjastosta parissa vuodessa saatu kansainvälinen oppimis-  ja kohtaamisympäristö.

 Myös kirjastosihteerit mukana

Erityisen ilahduttavaa näissä tarinoissa oli huomata, että kirjoittajien joukossa oli myös useampi kirjastosihteeri – kyseessä oli siis aidosti koko kirjaston henkilökunnan työn tulos. Heidän panoksensa on äärimmäisen tärkeä: kukapa paremmin tuntisi kirjaston arkea ja asiakkaiden tarpeita? Heitä lienee kiittäminen myös kirjan hykerryttävistä lausumista asiakaspalvelutilanteissa. Näitä olisi lukenut enemmänkin!

Moninainen arki

Kaiken kaikkiaan, kirja on erinomainen kuvaus yhden kirjaston arjesta. Sellaisesta, johon kuuluu innovointi, rajojen rikkominen, verkostoituminen, uteliaisuus. Mutta tätä ei kannata säikähtää, sillä tarinoissa on mukana myös paljon sellaisia jotka tunnistamme joka kirjastossa: on puhetta e-kirjoista, hankinnasta, kirjan matkasta ”vinkistä Vaariin”.

Kirja muuttaa käsitystämme kirjastosta

Laurealaisten kirja ei sovi ainoastaan kirjastolaisille.  Se on loistavaa lukemista myös ja ennen kaikkea niille, joiden kuva kirjastoista perustuu omiin lapsuuden kokemuksiin paikallisessa lähikirjastossa. Tarinat antavat kuvan proaktiivisesta, merkityksiä luovasta toimijasta jonka tehtäviin kuuluu paljon muutakin kuin kirjojen lainaus. Laureassa se on tajuttu jo talon johdossakin: lukekaapa johtaja Tuija Hirvikosken haastattelu, jossa hän kertoo käsityksiään kirjastosta. Tästä kannattaisi vinkata omankin amkin johdolle.

Millainen olisi teidän kirjastonne tarina?

Laurean tarinat suorastaan houkuttelevat miettimään, millaisia tarinoita omasta kirjastosta syntyisi. Kuten laurealaiset osoittavat, tarinoiden ei tarvitse liittyä erillishankkeisiin vaan ne voi ja pitääkin löytää arjesta. Mitäs jos teidänkin kirjastostanne tehtäisiin julkaisu? Tai jos julkaisu tuntuu liian isolta palalta, entäpä juttu Kreodiin tai johonkin muuhun julkaisuun? Haaste on heitetty, loppu on sinusta kiinni.

Loppukaneetti: Tämä ei ole maksettu mainos, vaikka hetkittäin siltä saattaa vaikuttaa. Kaikki ilmaisemani mielipiteet ovat omiani ja vain omiani, eikä sen kummemmin entisellä kuin nykyisellä organisaatiollani ole niihin osaa eikä arpaa.

Asiantuntijasemmari 12.9.2013 – poimittua

Normaali

Päivän esitykset wikissä.

Korkeakoulujen julkaisutiedot Juulissa

Vihdoinkin jotakin järkeä: OKM:n keräämät tiedot korkeakoulujen julkaisutoiminnasta on avattu kaikille. Julkaisutietoportaali Juuli sisältää yliopistojen julkaisutiedot 2011 alkaen. Ammattikorkeakoulut liittyvät Juuliin mukaan jo tämän syksyn aikana. Juulia täydentää Vipunen, josta löytyy julkaisutoimintaan liittyvää tilastotietoa.

Tiedot nopeammin Artoon lomakkeella

Jokainen Arton aktiivikäyttäjä tietää, että viive artikkelitietojen saamisessa Artoon on joskus todella pitkä, ihan ymmärrettävistä syistä. Tilannetta yritetään helpottaa rakentamalla helppokäyttöinen syöttölomake, jota voivat käyttää mm. kustantajat. Tämä antaa uudenlaista toivoa meidän allamme: luetteloinnin asema alamme kultaisena vasikkana alkaa horjua. Vai?

Melindasta puuttuu vielä monta isoa

Elämä on helpottunut Lindan, nykyisen Melindan laajenemisen myötä. Kuitenkin monta amk-näkökulmasta tärkeää toimijaa puuttuu sieltä yhä: DIAK, KAJAK, OAMK. JAMK, Arcada, Metropolia ja KSAMK jotka kaikki ovat onneksi liittymässä mukaan kevääseen 2014 mennessä.

Amkkien mukaantulo on tuonut Melindaan paljon uutta: hotelli- ja ravintola-alaan 90% lisäys, viittomakieliin +79%, turvallisuusalaa +66%. Kauneusalasta nyt puhumattakaan. Lisää tietoa voi lukea mielenkiintoisesta raportista, jonka löytää Metiva-wikistä.

UKJn suunnittelutyö jatkuu

UKJ etenee hitaasti mutta varmasti. Määrittelytyö on menossa, ja asiantuntijaryhmät toiminnassa. Itse ilahduin erityisesti ryhmien tiukkasta työskentelytavasta: työtä tehdään jo ennen kokousta, ja kokouksessa käsitellään vain ne asiat joita väki on etukäteen kommentoinut. Vastaavaa jämäkkkyttä toivoisi kaikilta.

Erityiseen seurantaan UKJ-väki on nostanut parikin avoimen lähdekoodin hanketta:

  • Kuali OLE (kattaa kaikki kirjaston toiminnot)
  • Libris XL (yhteisluettelo) – kaukopalvelun merkeissä olen seurannut tätä itsekin, ja pidän hanketta varsin kannatettavana
  • Avoin kirjasto 2013 (Joensuun seutukirjaston hanke)

Finna siirtyy tuotantoon

Finnan  Beta-versiolle sanotaan hellät jäähyväiset lokakuun Finnapäivässä ti 22.10. Aamu on varattu ammattilaisille, iltapäivään Porthaniassa ovat tervetulleita myös loppukäyttäjät.

Finnassa on vajaassa vuodessa tapahtunut paljon kehitystä, mikä luonnollisesti jatkuu. Tällä hetkellä erityisesti keskustelun alla on Finnan some: kommentit, arvotelut, tagit. Kaikkia yhteisesti ja yhtä hyvin palvelevan käyttöliittymän rakentaminen ei ole ihan helppoa, etten sanoisi mahdotonta. Hienoa työtä on väki projektissa tehnyt, kerta kaikkiaan.

KDK   Kansalliskirjasto    Finna

Lukuvinkki (kirjasto hankkeissa)

Normaali

Lahtinen, Johanna ja Talja, Sanna. Tietoasiantuntijan rooli ja osaamisen hyödyntäminen alueellisessa kehittämishankkeessa. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 13 (2011): 2, s. 73-90.

Tiivistelmä

Tietoasiantuntijan tehtävän on luonnehdittu laajentuneen informaation välittäjästä tutkijan, ohjaajan ja konsultin rooleihin. Keskustelua tietoasiantuntijoiden ammatillisen osaamisen luonteesta ja muutoksista on käyty tähän saakka kuitenkin enemmän visioiden kuin empiiristen tutkimusten tasolla. Artikkelissa tarkastellaan tietoasiantuntijoiden toimintaa alueellisessa hankkeessa (Uusimaa innovoi 2006 – 2007), jossa oli havaittavissa ristiriitaisia odotuksia tietoasiantuntijoiden roolin ja osaamisen suhteen. Hankkeen teemaryhmien osallistujat halusivat käyttöönsä mahdollisimman vähän tiedonlähteitä, mutta niiden tuli olla relevantteja ja osuvia. Tietoasiantuntijat kokivat, että heidän tulee tiedottaa mahdollisimman kattavasti olemassa olevasta materiaalista ja että hankeasiantuntijoiden tehtävä on seuloa ja määrittää materiaalin pohjalta merkitykselliset näkökohdat. Hankeasiantuntijoille oli kuitenkin odotuksia, että tietoasiantuntijat kykenisivät jäsentämään, muokkaamaan ja syntetisoimaan löydettyjä tiedonlähteitä. Tiedonlähteiden käsittelyssä korostui lähteen merkityksen osoittaminen strategiaprosessiin liittyvässä kontekstissa eli tiedon poimiminen dokumenteista ja esittäminen hankkeen teemaa jäsentävällä tavalla. Artikkelin lopuksi esitellään sitä, miksi hanketyöskentelyyn osallistuminen on tärkeää tietoasiantuntijan ammatillisen osaamisen kehittämiselle ja millaisiin osa-alueisiin kehittämisessä tulisi kiinnittää huomiota silloin, kun tietopalvelussa pyritään konseptoimaan tietoon liittyviä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiopalveluja.

Asiakaspalvelumallia tamperelaisilta?

Normaali

Tätä en olisi kyllä uskonut koskaan sanovani, mutta tamperelaisilla on jotakin annettavaa palvelukulttuurille! Kaupungissa, jossa ”ole hyvä” on tosa ja ”anteeksi” on oho, osataan myös palvella. Jaa missä? Kirjastossa tietysti.

Kollegani Terttu Skogberg vinkkasi loistavasta artikkelista, joka on julkaistu vuoden 2010 viimeisessä Kuminassa (4/2010). Siinä Tuja Heikkilä kirjoittaa Metson asiakaspalveluprojektista, jonka tuloksista ovat hyötyneet sekä asiakkaat että kirjastolaiset. Pienillä ja yksinkertaisilla muutoksilla asiakaspalvelijoista on  saatu entistä helpommin lähestyttäviä:

  • kirjastolaiset on nostettu ylös tuoleiltaan: he joko liikkuvat tiskin takana tai hyllyjen välissä
  • palvelutiskissä ei enää tehdä muita töitä asiakasta odotellessa
  • työympäristöstä ja työilmapiiristä on pyritty saamaan kiireettömämpi mm. siivoamalla työt pois näkyvistä
  • asiakaspalvelijat ovat enemmän läsnä palvelutilanteessa
  • asiakaspalvelijat ottavat aktiivisemmin itse kontaktia asiakkaaseen.

Enää asiakkaat eivät pyydä anteeksi häiriötä. Myös kirjaston työilmapiiri on parantunut.

Ilokseni huomasin, että Metson oppeja ollaan levittämässä myös muihin kirjastoihin Tampereella; ainakin omassa lähikirjastossani Härmälässä on osa palvelutiskiä nostettu korkeammaksi ja virkailija palvelee nyt pääasiassa seisaaltaan. Asiakkaana en voi kuin kehua uutta tasavertaisempaa kokemusta :)

Turussa se tiedettiin jo 2007: seisovaa asiakaspalvelijaa on helpompi lähestyä. Muuri asiakkaan ja työntekijän välillä voisi tietysti olla vähemmän masiivisempikin..